Tunnisteet ja viittaukset

Kestävä tutkimus vaatii myös pysyviä, yksilöivä tunnisteita. Tunniste on esimerkiksi jonkin julkaisun, organisaation, aineiston tai henkilön pysyvä, uniikki tunnus, jolla voidaan varmistaa, että kyseessä on juuri se yksilö tai yksikkö, johon halutaan viitata. Esimerkiksi tutkijan identifiovasta ORCID-tunnisteesta on hyötyä varsinkin, jos tutkija vaihtaa nimeä tai nimienkirjoitusasuja on useita tai samannimisä tutkjoita on useita. Tunnisteiden käytön avulla voidaan myös turvata viittausten kestävyys pitemmällä aikavälillä ja linkkien rikkoutumiselta välttyä. Sähköisessä ympäristössä  järjestelmisen vaihtumiset, jatkuvat päivitykset ja uusien versioiden syntyminen vaatii kaikilta toimijoilta suunnitelmallisuutta ja kestävyyden huomioimista tutkimuksen uskottavuuden varmistamiseksi. Myös esimerkiksi asiasanoilla voi olla tunnisteet, jolloin ne voivat olla monikielisiä tai niiden keskinäisiä suhteita voidaan kuvata koneluettavassa muodossa. Tällaista palvelua tarjoaa esimerkiksi Finto-ontologiapalvelu.

Avoimen tieteen järjestelmien ja käytäntöjen tulee huomioida eri yhteisöjen tarpeet, mutta myös tavoitella mahdollisimman hyvää yhteentoimivuutta ja löytyvyyttä. Jotta tutkimustieto olisi mahdollisimman käytettävää ja löydettävää on syytä kiinnittää erityistä huomiota tietorakenteisiin ja semantiikkaan eli merkitysten ilmaisemisen muotoihin, kuten sanavalintoihin ja tunnisteisiin, joiden olisi hyvä olla mahdollisimman yhtensopivia.

Erilaisten aineistojen ja julkaisujen kohdalla on olemassa erilaisia käytäntöjä, jotka ovat peräisin eri tutkimus- ja julkaisuperinteistä. Yleisesti tutkimushankkeissa (mm. ERCHorizon2020) suositellaan tieteenalakohtaisten julkaisukanavien ja -arkistojen käyttöä, silloin kun niitä on tarjolla. Niissä aineistot saavat oikean kontekstin ja sopivan rakenteen. Arkistoa valittaessa on kuitenkin syytä kriittisesti tarkastella palveleeko arkisto riittävän hyvin avoimuutta ja uudelleenkäyttöä. Tietoarkisto on antanut ohjeistusta sähköisiin aineistoihin viittaamisesta. Lisäksi on huolehdittava siitä että tieto julkaisuista ja tietoaineistoista kulkeutuu myös omaan tutkimustietojärjestelmään sekä Etsin-palveluun riittävien kuvailu- ja tunnistetietojen kanssa.

Yhtenäiset yksilöintikäytännöt ovat erityisen tarpeellisia, kun tietojärjestelmät vaihtavat informaatiota avointen rajapintojen kautta, useiden eri järjestelmien välillä. Tällöin käytettävät tietosisällöt mm. koodistot ja niiden versiot on tunnistettava eli yksilöitävä. Kansainvälisesti on yksilöity mm. puhelinnumerot, sähköpostiosoitteet, kirjat (ISBN-numero), tuotteet (EAN-koodi). Muita yksilöintitunnuksia ovat mm. URI-nimet (Uniform Resource Identifiers).

Tutkimusjulkaisujen tunnisteena voidaan käyttää julkaisutyypistä riippuen esimerkiksi ISBN:ää (monografiat) tai erilaisia pysyviä tunnisteita (persistent identifiers, PIDs), joista Handle-tunnistetta käytetään esimerkiksi julkaisuarkistoissa, DOI:ta kaupallisten kustantajien järjestelmissä ja URN-tunnusta kansalliskirjastojen digitaalisissa kokoelmissa. Tutkimusaineistoille sovelletaan kansainvälisissä ja kansallisissa hankkeissa lähes yksinomaan PID-tunnisteita, suomalaisessa tutkimusjärjestelmässä yleisimmin (esim. Opetus- ja kulttuurministeriön hankkeet) URN:ää. Useat suomalaiset palvelut jakavat julkaisuille ja aineistoille Kansalliskirjaston myöntämän URN-tunnisteen. Aineistojen lisäksi tarvitaan tunnisteita tutkijoille sekä tutkimusprosessiin osallistuville juridisille henkilöille (yliopistot ja muut korkeakoulut sekä tutkimuslaitokset; tiedekunnat ja niiden laitokset, tutkimusryhmät). Näiden tunnisteiden soveltamista Suomessa selvitetään erikseen.

Hyvä tieteellinen käytäntö-ohjeen mukaan tutkijoiden tulee ottaa muiden tutkijoiden työ ja saavutukset asianmukaisella tavalla huomioon kunnioittamalla heidän tekemäänsä työtä ja viittaamalla heidän julkaisuihinsa asianmukaisella tavalla. Tunnisteiden ja muiden standardien avulla organisoidut tietosisällöt voidaan paremmin saada kansalliseen ja kansainväliseen käyttöön, sillä tunnisteista voidaan muodostaa pysyviä verkko-osoitteita. Tunnisteet tukevat näin tiedon globaalia löytyvyyttä ja täsmentävät tiedonhakuja.  Ontologioiden, rekistereiden ja auktoriteettipalveluiden avulla voidaan luoda tunnisteita kaikille keskeisille metatiedoille.

< edellinen sivu seuraava sivu >