Miksi avoimuus on hyvä ajatus?

Tiedon käsittely sähköisessä muodossa luo uusia mahdollisuuksia tieteelliselle tutkimukselle. Sähköisessä muodossa olevaa tietoa on mahdollista jakaa ja kommentoida helposti ja nopeasti eri toimijoiden kesken. Tutkimusaineistojen ja tulosten avoin jakaminen on yksi tapa edistää tieteen avointa toimintamallia. Avoin toimintamalli käsittää myös tutkimusprosessin eri vaiheiden avaamisen. Esimerkkinä tästä on Human Genome Project, jossa uudenlainen avoin tutkimusprosessinaikainen kommunikaatiotapa mahdollisti ennennäkemättömän laajan ja tehokkaan tavan kartoittaa ihmisen geeniperimää. Myös paleogenetiikasta ja tähtitieteestä löytyy esimerkkejä laajalle viedystä avoimesta tieteestä.

Tieteen avoin toimintamalli on osoittautunut hyväksi tavaksi edistää tieteen läpinäkyvyyttä ja toistettavuutta, mikä kokonaisuutena lisää tieteen luotettavuutta. Avoimuus antaa tutkijoille ja tutkimusorganisaatiolle mahdollisuuden edistää myös oman tieteellisen toiminnan näkyvyyttä, mutta avoimuuden hyödyntäminen vaatii uudenlaista tutkimustiedon ja ­-prosessin hallintaan liittyvää osaamista.

Avoimuus edistää tutkimuksen löydettävyyttä sekä tieteellisten toimijoiden että suuren yleisön keskuudessa. Sen käytännöt avaavat huomattavia mahdollisuuksia, mutta vaativat myös tutkijoilta hyvää suunnittelua ja harkintaa. Avoimuutta voivat rajoittaa esimerkiksi erilaiset eettiset ja juridiset esteet. Suuri osa suomalaisesta tutkimuksesta on tänään vaikeasti löydettävissä ja heikosti suuren yleisön saatavilla. Siksi pyrimme tukemaan parempaa tiedonhallintaa tämän käsikirjan avulla. Se on kirjoitettu asiantuntijoiden avoimena yhteistyönä Avoin tiede ja tutkimus ­-hankkeen puitteissa.

Suuri joukko kansallisia ja kansainvälisiä tutkimusorganisaatioita ja tutkimuksen rahoittajia on asettanut tavoitteekseen edistää avointen toimintamallien toteutumista tieteellisessä tutkimuksessa. Euroopan komission suositus "Recommendation on Access to and Preservation of Scientific Information" asettaa linjoja ja tavoitteita eurooppalaisen tutkimuksen avoimuudelle. OECD:n vuonna 2007 julkaiseman "Principles and Guidelines for Access to Research Data from Public Funding"-raportin ansiosta tutkimusdatan avoimuus on parantunut. OECD Councilin vuonna 2008 antama suositus Julkisen sektorin tuottaman tiedon saatavuudesta vaikutti suuresti PSI-direktiiviin. Edellä mainituista suosituksista johtuen avoimen tieteen eri sidosryhmillä kuten rahoittajilla, korkeakouluilla, kirjastoilla, datakeskuksilla, tieteellisillä seuroilla ja tiedekustantajilla on edessään sekä isoja mahdollisuuksia että haasteita avoimen tieteen saralla.

Avoimen tieteen edistyessä kaikkien saatavilla olevien tutkimusjulkaisujen ja ­aineistojen määrä tulee koko ajan kasvamaan. Suuntaus johtuu rahoittajien vaatimuksista, open access ­lehtien kuten PLoS One (maailman ylivoimaisesti suurin tieteellinen lehti) kasvavasta määrästä ja muiden avointa saatavuutta tukevien toimintatapojen kuten julkaisuarkistojen yleistymisestä. Euroopan tutkimusneuvosto (European Research Council) vaatii avointa julkaisua rahoittamaltaan tutkimukselta artikkeleiden ja monografioiden kohdalla ja suosittelee sitä tutkimusaineistoille.  Horizon 2020-ohjelman pilottiprojektissa vaaditaan myös tutkimusaineistojen avaamistaKnowledge Exchange-verkoston tekemän selvityksen mukaan avoimuuteen rohkaistaan yhä laajemmin ja sitä jopa vaaditaan monen suuren eurooppalaisen rahoittajan puolelta. Myös tutkimusorganisaatiot ovat itse lähteneet luomaan uusia käytäntöjä esimerkiksi Saksassa.

Euroopan komission rahoittamia projekteja ovat myös RECODE ja FOSTER. RECODE on nostanut esiin tutkimusaineistoihin liittyviä kysymyksiä ja on viimeistelemässä suosituksia aineistojen arkistoinnin ja levittämisen suhteen. FOSTER, joka keskittyy avoimuuden koulutukseen, on kerännyt verkkosivuilleen paljon aineistoa avoimeen tietoon ja tutkimuksen tiedonhallintaan liittyen.  Open Access-julkaisemista edistää myös SPARC Europe, joka on tutkimusorganisaatioiden verkosto  yhteistyössä pohjois-amerikkalaisen sisarverkostonsa Scholarly Publishing and Academic Resources Coalitionin kanssa. Myös eurooppalainen tutkimusyliopistojen verkosto League of European Research Universities (LERU) on luonut ohjeistusta tutkimusaineistojen hallintaan ja avoimeen julkaisemiseen.

Yleinen kiinnostus avoimeen tieteeseen on lisääntynyt ja monet merkittävät tieteelliset kausijulkaisut kuten Nature ja Science julkaisevat yhä useammin avointa tiedettä käsitteleviä artikkeleita. Tiedejulkaisuissa pyritään kehittämään myös käytäntöjä, jotka tukevat tutkimusaineiston ja tutkimusmenetelmiin liittyvän tiedon julkaisemista tutkimustulosten ohessa. Erilaiset hankkeet kuten DataCite, preprintpalvelut arXiv, bioarxiv  ja socarxiv, EU-projektien julkaisuja kokoava palvelu OpenAIRE sekä dataa kokoava Zenodo, sekä tieteenalakohtaiset tietoarkistot kuten PANGAEA ja Dryad, kertovat avoimen tieteen yleistymisestä ja tärkeydestä maailmalla. Myös monet suuret tutkimusinfrastruktuurit (kuten ESFRI-hankkeet) jakavat tuloksiaan avoimissa palveluissa. Tutkimusdatan jakaminen ei ole vallitseva käytäntö kaikilla tutkimusaloilla erityyppisistä haasteista riippuen, mutta siihen liittyvä kiinnostus on herännyt.

Avoimen toimintamallin soveltamiseen tieteellisessä tutkimuksessa liittyy erityyppisiä haasteita, joita pyritään ratkaisemaan kansainvälisissä ja kansallisissa verkostoissa. Kansainvälisen Research Data Alliance-verkoston (RDA) mottona onkin "Research Data Sharing without Barriers" ja verkoston työryhmät pohtivat muun muassa aineistojen uudelleenkäyttöön ja kuvailemiseen liittyviä kysymyksiä. Lisäksi Suomessakin aktiivinen Open Knowledge Network on muodostanut omia kansainvälisiä verkostojaan avoimen tieteen ympärille. Facebookissa Open Science Finland-ryhmällä on yli 700 jäsentä. Open Knowledge Networkin toiminta keskittyy usein nimenomaan osaamisen lisäämiseen. 

 

< edellinen sivu seuraava sivu >